Mulla olisi niin paljon sanottavaa että tästä syntyisi puhdas katastrofi, jos selväjärkisenä tämän tekstin aloittaisin. Kumminkin 45min yöuniltani päätin tämän tehdä joten suoranaista lineaarisuutta ei ole havaittavissa.
Mulla on projekti(oikeestaan about 7 muutakin mutta tässä ensimmäinen), jota mä rakastan, mutta se vie musta mehut aikamoisella tahdilla. 8h joka päivä ihania ihmisiä, musiikkia, tanssia, laulua, odottelua ja näyttelemistä. Suomea, ruotsia, englantia ja näitä kaikkia sekaisin. Tää projekti on teatteri. En voi edes käsittää sitä kuinka paljon tämä 4kk harjoitusaika on saanut musta irti, enkä tosiaankaan olisi koskaan voinut uskoa, että mä voin sanoa ääneen sen että ''hei mä onnistuin''. Jotenkin ne ihmiset ja se tunnelma, vaikka onkin stressiä,väsymystä ja suorituspaineita, on luonut minun ja itseni välille tietynlaisen tasapainon, josta mä olen erittäin onnellinen. Uupuneena onnellinen. Kerron joskus tarkemmin mutta tämä oli saatava sanoiksi. Ensi-ilta on tulossa ja voi hitsit kuinka mua jännittää.
Toinen projektini on ylioppilas-kirjoitukset, jotka olen laiminlyönyt melkoisen mahtavalla tavalla. Pelottaa aivan oikeasti se, että tuleekohan musta edes ylioppilasta.. Kiire ja kaikki muu on mennyt koulumenestyksen edelle, mutta niin se on ollut oikeastaan aina omalla kohdallani. Yksinkertaisesti harrastukset yms. työt ovat vetäneet pidemmän korren. Välivuosi kirjoitusten jälkeen on mun kohdalla ainut ratkaisu, ellen halua totaalista burnoutia ja itseasiassa tuo oli äidin suusta. ''Turhaan sitä hoppuilla kun tää kevät on jo itsessään sulla niin hullu, koko elämä on aikaa. Älä ressaa!'' Mutta jos sitä valkolakin vain sais..vähän olis vielä pinnisteltävä.
Kolmas projekti: Kuula-Opisto. MO- Tolppa Tasosuoritus poikkihuilusta. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti ja ytimekkäästi niin, että olen hiukan hukassa senkin kanssa kuin hiiri 5 tähden hotellissa. Ei suuntaa ja sata huonetta. Romanttiset etydit ei ihan juuri nyt nappais, mutta ehkä mä suoriudun siitä. Toivottavasti.
Mutta yhteenvetona: vaikka mua väsyttää, ei mua niinkään vituta. Kaikki on aikalailla ok, vaikka oonki ollut aika huono ystävä, kummitäti, sisko ja tanssinopettaja lähiaikoina, mutta lupaan korvata sen vielä.
Nyt alkaa kone pian savuamaan, jos en lopeta. Ensi kerralla lisää, koska se ikinä lieneekin.
Moikkarimoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti