huomattavaa hiljaiseloa hullunmoisessa kiiressä

Mulla olisi niin paljon sanottavaa että tästä syntyisi puhdas katastrofi, jos selväjärkisenä tämän tekstin aloittaisin. Kumminkin 45min yöuniltani päätin tämän tehdä joten suoranaista lineaarisuutta ei ole havaittavissa.
Mulla on projekti(oikeestaan about 7 muutakin mutta tässä ensimmäinen), jota mä rakastan, mutta se vie musta mehut aikamoisella tahdilla. 8h joka päivä ihania ihmisiä, musiikkia, tanssia, laulua, odottelua ja näyttelemistä. Suomea, ruotsia, englantia ja näitä kaikkia sekaisin. Tää projekti on teatteri. En voi edes käsittää sitä kuinka paljon tämä 4kk harjoitusaika on saanut musta irti, enkä tosiaankaan olisi koskaan voinut uskoa, että mä voin sanoa ääneen sen että ''hei mä onnistuin''. Jotenkin ne ihmiset ja se tunnelma, vaikka onkin stressiä,väsymystä ja suorituspaineita, on luonut minun ja itseni välille tietynlaisen tasapainon, josta mä olen erittäin onnellinen. Uupuneena onnellinen. Kerron joskus tarkemmin mutta tämä oli saatava sanoiksi. Ensi-ilta on tulossa ja voi hitsit kuinka mua jännittää.

Toinen projektini on ylioppilas-kirjoitukset, jotka olen laiminlyönyt melkoisen mahtavalla tavalla. Pelottaa aivan oikeasti se, että tuleekohan musta edes ylioppilasta.. Kiire ja kaikki muu on mennyt koulumenestyksen edelle, mutta niin se on ollut oikeastaan aina omalla kohdallani. Yksinkertaisesti harrastukset yms. työt ovat vetäneet pidemmän korren. Välivuosi kirjoitusten jälkeen on mun kohdalla ainut ratkaisu, ellen halua totaalista burnoutia ja itseasiassa tuo oli äidin suusta. ''Turhaan sitä hoppuilla kun tää kevät on jo itsessään sulla niin hullu, koko elämä on aikaa. Älä ressaa!'' Mutta jos sitä valkolakin vain sais..vähän olis vielä pinnisteltävä.

Kolmas projekti: Kuula-Opisto. MO- Tolppa Tasosuoritus poikkihuilusta. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti ja ytimekkäästi niin, että olen hiukan hukassa senkin kanssa kuin hiiri 5 tähden hotellissa. Ei suuntaa ja sata huonetta. Romanttiset etydit ei ihan juuri nyt nappais, mutta ehkä mä suoriudun siitä. Toivottavasti.

Mutta yhteenvetona: vaikka mua väsyttää, ei mua niinkään vituta. Kaikki on aikalailla ok, vaikka oonki ollut aika huono ystävä, kummitäti, sisko ja tanssinopettaja lähiaikoina, mutta lupaan korvata sen vielä.

Nyt alkaa kone pian savuamaan, jos en lopeta. Ensi kerralla lisää, koska se ikinä lieneekin.
Moikkarimoi!

kesä on kaikilla, myös ylpeytensä menettäneillä

miten tää biisi puhutteleekaan näin? varsinkin silloin kun olet odottanut vahingossa hissiä noin 5 minuuttia vain tajutaksesi kaksi asiaa. Unohduit musiikkiin ja hissi on rikki. Mä tahtoisin paksut hiukset ja askartelutaidot, mutta kumpikaan tuskin tulee toteutumaan.
''kaiken kauneus lyö hetken ällikällä''

Tahdon uudet silmät

Luistelen tien peilijäällä vastuuta pakoon, joka on jo liiankin ominainen luonteenpiirre minulle. Tosin suoriuduin sittenkin musiikkiopiston tolppa tason teknisestä osuudesta ihan kiitettävästi vaikka odotin täysin muuta. Värjäsin myös hiukset ja totta puhuen hetkellisesti näytän satanistilta, mutta ehkäpä tämä tästä tasoittuu ajan myötä. Niin ja sekin, että ollappa sitä nyt sitten sisustusmuotitietoinen ja tehdä itse kaikkea mukavaa, vaikka kädelliset taitoni rajoittuvatkin lumihiutaleiden leikkuuseen a4 kokoisesta valkoisesta paperista (nimimerkillä kutonut lahjaksi villasukkia(-aa) vain vaivaiset 3vuotta). Ideoita ja inspiraatioita löytyisi,mutta toteutus jää aina  ajatuksen tasolle. Ehkä sitten toivottavasti opin/opettelen kun asun omassa kodissa, joka toivottavasti tapahtuisi myös mahdollisimman pian. Toisaalta mitäpä minä valitan, on asiat huonomminkin.
Toivottavasti sielä maailman toisella puolen asiat ovat kohta hyvin.

I nearly left the real me behind

Sata vuotta kulunut kun viimeksi kirjoitin. Miksi kadotin sen taidon joka joskus virtasi mun suonissa? Miksi unohdan aina kaiken minkä olen joskus osannut?

Ajatukset eivät aina mahdu oman pääni sisään. En voi ymmärtää kuinka ystävä vuosien takaa , jota kutsut parhaaksi pettää luottamuksen aivan kuin mikään ei merkkaisi mitään. En voi myöskään ymmärtää,että sain terveystiedosta E:n , mutten oikein ilotse siitäkään. Vihaan joulua, mitä en voi myöskään ymmärtää.
Mä rakastan aurinkoa ja siksi ehkä en oikein nauti tästä talvisäästä. Kaikki on pimeetä ja hiljaista,enkä mä ole tottunut kumpaankaan. Jos kesä vain olisi täällä.
Onneksi sain syntymäpäivälahjaksi itsetehtyä nokkosteetä,joka sisältää itsekuivattuja nokkosia,kanelisia omenan paloja,vadelman lehtiä,sekä valkoisen apilan kukkia. Kiitos siitä, sen voimalla menen talven läpi. Ehkä mä vain kaipaan liikaa asioita ja ehkä villasukat,sushi,tee ja musiikki korjais tämän, sillä niinhän ne aina tekee.

love is forever from me to you

Valmistautukaamme kohtaamaan Suomen uusimman huippumallin, Miljan! kummityttöni kultaisimman. tämän lapsen nauru on kuin heleä kesä-aamu ilman huolta ja hymy ovat ne aamukasteen kirkkaat pisarat. haluat vain nauraa mukana ja katsella siinä. näin käy kun tämän lapsen kohtaat. sydän täyttyy onnesta ja riemun hetkiltä ei väistytä. pikku pirppis jolla oli niin hirveesti asiaa ja juttuja kerrottavana ja kummitäti tietenki vielä opetti hulluja ruokatottumuksia(porkkanalätyt ja kermaviili,namnam!). kokoajan nostettiin lautasta ylös ja apuviittomien kanssa näytettiin että : ''LISÄÄ!''
vilkas,toimelias,sydämellinen ja hömppä pikkunen, voiko ihanempaa enää löytää?

Hei kummitäti vähäkö sä oot naurettava ku kuvaat mua ruokapöydäs!

 huomaskoha mamma että mä pöllin nää crocsit..mitä luulet?

 piti kieltäki vähän välillä näyttää ku kokoajan vaan räpsitään kuvia..

 nojoo poseerataan sit!

 pakko hei testaa näitä sun converseja vaiks ne onki pari kokoo liia isot!

 ja äiti kutitteli sitte vielä niin paljo että kokoajan piti vaan nauraa!

rakkauspakkaus minun! <3

Summer wine and summer time

Rakastan sitä kuinka voi pyöräillä ilman kenkiä illan hämärtyessä salaa ja sitä kuinka tuuli tuivertaa tukassa. Rakastan myös sitä että mä voin vain istua tässä mun pannareiden,jätskin,viinirypäleiden ja valkkarin kanssa,saavuttaen keskitasapainossa olevan mielenrauhan. Olen myös onnellinen,sillä pikkusiskon joukkue voitti koko Wasa Footboll Cupin kuukausi sitten ja huomenna ne kiitää taas Lahteen. En uskonut että saattaisinkin olla näin huoleton, mutta tämä on ihanaa! pelkään silti että hullaannun siitä liiaksi, mutta huomisen murheet ei saa vaikuttaa tässä päivässä. Vaikkakin välillä salaa mieleen hiipuu isolla kädellä ajatuksia jotka eivät ole niinkään miellyttäviä. Mä myös rakastan mun ruskeatukkaista ystävää joka toi mulle lahjaksi ekologista suklaata (jonka unohdin niille) ja käsikorun Uumajasta. Mä oon myös onnellinen että kaksi vuotta tuli täyteen yhden hullunkurisen kanssa.Teksti on supersekavaa enkä ole vielä edes lukenut paljoa ylioppilas-kirjotuksiin. p.s. haluan reilaamaan. Kuvat ovat monen viikon takaisia otoksia mm. ulkoilmafestari hippiknikistä ja muusta epämääräisestä,pahoitteluni sillä kamera on taas kunnossa!

vuoden vanha kuva! hih

sokea nörtti lopettelemassa bloggailua yömyöhällä,tsau!

En tahdo kuuta taivaalta kun kerran vuoteen enää. Paikka se on tämäkin.

Sata kuvaa kamerassa mutta kamera sekaisin,joten kun se on taas toimintakykyinen tulee oikein kuvapläjäys! kesä on vihdoin tullut ja mä sainkin heti korvatulehduksen, mutta tänään loppui antibiootit ja lähdin nauttimaan aurinkoisesta kesäsäästä ja maailman ihanimman kummitytsyn hymystä! koulu alkaakin kahden viikon päästä mutta kaksi viikkoa vielä. nyt ei teksti suju,antakoon siis tämän huonolaatuisen kuvan puhutella teitä haluamallanne tavalla. jee kesä!

 mulla oli jotain muutakin. ainiin lähden siskon kanssa weekend-festivaaleille,wuhuu! quality time and quality artists with sis! niistä festarivaatekriiseistä sitten lisää. p.s. kuunnelkaa anna puuta,se tekee hyvän mielen.