''psykedeelistä 70-luvun musiikkia'' ja The Internship, käykää katsomassa se. naurulta ei säästytty eikä kotitekoiselta omenapiirakalta. Scandinavian music group ja teekupit, näillä me mennään ilman murheita. ruoho nousee maasta varoen ja me ollaan rauhallisia tämmösinä. ollaan niinkuin ei ketään eikä meitä kiinnosta Lissabon hirveästikkään. Italiaan on kyllä ikävä. Tää on ystävä jota mä tarvitsen aina enkä vaan silloin kun sormet on ovensaranoiden välissä. Maailma nukahtaa pian, mutta me mitä todennäköisimmin valvomme. rakastin tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti